Preses relīzes: I.1 (Somija)

Näin on Heinolassa päättynyt koripallon Suomen I.1-liigan kolmas finaaliottelu kaudella 7 Kiskomattomien Ukkeleiden voittoon ja sitä kautta seuran ensimmäiseen mestaruuteen. Amikset ajelevat ympäri kaupunkia mopoautoillaan harmahtavissa pelipaidoissa, joiden selkämystä koristaa ”Bergström” sekä ”Nyberg” ja twitter sekä facebook tulvii onnen säveliä ja joukkueen pelaajia nostetaan sanojen voimalla kultaisille tuoleille. Play-offeihin lähdettäessä lohkonsa kolmantena majaillut joukkue puhisi itseluottamusta ennen ensimmäistä kierrosta, joskin hyvin maltillisesti. Tällöin managerin sanat kysymykseen ”Millä eväillä ja tavoitteilla lähdette pudotuspeleihin?” kuuluivat seuraavasti: ”Noh, tässä on viimeisten kierrosten aikana kokeiltu paria pikku juttua ja muutama ässä on hihassa..”

Kahdella edellisellä kaudella pudotuspeleissä finaaliin yltäneet, joskin siellä pettyneet, Ukkelit asetettiin tällekin kaudelle mahdolliseksi mitalistiksi niin fanien kuin asiantuntijoiden puolelta, mutta joukkueen sisällä ei asiaa juuri mietitty. Runkosarjan meno ei juuri hilpeyttä joukkueessa aiheuttanut ja hetken mietittiinkin, josko pelaajistoa tai manageriosastoa pitäisi hieman tuulettaa. Mutta ilmeisesti turhaan.

Joukkueen managerina alun IV-divarista lähtien toiminut Kuminalli loi pelaajille jo paineita viimeisen ottelun aikana korkaten ensiminuuteilla köyhän opiskelijabudjetin mukaisesti halvimman lonkeron, mitä Heinolan LIDL hyllyiltään myy. Samalla hän kuljeskeli naureskellen pelaaja-aition takana pitäen mestaruuslippistä päässään ja antaen toimittajille lausuntoja kuin mestaruus olisi jo voitettu.
Yhytimme nuoren managerin fanijoukon keskeltä pienessä pöhinässä haastateltavaksi kannun nostelun ja sukan leikkauksen jälkeen.

”Alkukauden vaikeudet ja sarjan foorumillakin parin kierroksen jälkeen heitetyn 'vähän tuntuu siltä, että tän kauden jälkeen on peppu kipeenä.' -kommentin jälkeen ei kuitenkaan mitään ratkaisevaa tapahtunut, vaikka oli ilmassa haju, että muutoksia tulisi pelaajistoon. Mikä oli joukkueen voitokkuuteen liittyvä salaisuus? ”Enpä nyt tiedä, voidaanko salaisuudesta puhua, mutta alkukauden haparoinnin jälkeen yhteistuumin kuitenkin päätettiin, että mennään eteenpäin omalla pelikonseptilla, ajetaan konkareiden neuvojen ja ohjeiden turvin nuoria pelaajia sisään, eikä oteta painetta mestaruudesta vaan pidetään hauskaa.”

”Ja hauskaahan meillä olikin” huikkaa sivusta vasta 17 vuotias takamies Georg Palmula ja rientää takaisin joukkuetovereiden pariin. Helppohan tuo on uskoa, sillä Palmula valittiin Johannes Hynyn tapaan, paitsi Kiskomattomien Ukkeleiden rotaatiopelaajiksi, myös Suomen U17 maajoukkueeseen ja molemmat vakuuttaa, että oman paikan avausviisikkopelureiden kanssa on ollut helppo oppia lajia syvemmin. ”Fu Bodong ei juuri engantia saatika suomea pukahtanutkaan kun tänne saapui 5 kautta sitten. Mutta oli hän silloin jo huipputyyppi ja nyt kun kielimuuri on pois, olimme kentän ulkopuolella erottamattomat.” haastattelupisteelle kyynärpäätaktiikalla kiilannut Hyny totesi Heinolan sanomille tuoreeltaan ratkaisuottelun jälkeen mitali kaulassa ja hymy korvissa.

U17 pojilla päättyikin kausi jo tähän, mutta vielä ei voi lopullisesti sokkaa irroittaa seniorikaartista Olli Nyberg, Sakari Bergström ja Ilmari Gök, jotka valmistautuvat MM-kisoihin Suomen maajoukkueen väreissä. Ja nälkää ilmeisesti riittää sinnekin vaikkei heistä ketään juuri haastatteluihin keretä saamaan nimmareiden jaon ja juhlimisen keskeltä.

Pitkän linjan vaihtopelaaja Jari Elomo saapuu hieman maltillisemman oloisena mikrofonin eteen.
”Onnittelut mestaruudesta, Jari! Pelasit finaalien kolmessa ottelussa keskimäärin noin 20 minuuttia tehden 11,7 pistettä. Totta puhuen koko vaihtopenkki pelasi keskimäärin enemmän kuin avausviisikon pelaajat finaaleissa. Voisiko siis sanoa, että tämä oli vaihtopelaajien mestaruus?”
”Pelit oli tiukkoja. Eikä meille ole niin väliä kuka pelaa, joukkue on tärkein ja tämä oli joukkueen voitto. Meillä oli selkeä työnjako. Annetaan avauksen jätkille pientä huilia ja jos saavat revittyä eron suureksi niin sitten me tullaan ja jäädytetään peli pyrkien pitämään ero suurena. Jos kaveri alkaa hengittää niskaan niin otetaan vaihto ja Sakke (Sakari Bergström) ja kumppanit tulee ja ottaa ohjat taas käsiin. Se toimi tällä kertaa erinomaisesti.”
Loppuillan ohjelmaa ei tarvitse liiemmin arvailla, kun vilkaisee Kuminallin hoipertelua kannu kainalossa muun joukkueen perässä kohti pukuhuonetta, mistä on örinästä päätellen tarkoitus jatkaa kaupungin torille ja baariin – mikäli sisälle otetaan...


Huippu-urheilijan ura ei kuitenkaan ole määräänsä pidempi. Tämän ovat saaneet huomata muun muassa Jari Elomo sekä Kiinasta Suomeen saapunut Bodong, joista jäljimmäinen hieman onnensekaisin kyynelin kertoo myöhemmin illalla twitterissä, että monta kautta himoittu tavoite on vihdoin saavutettu ja on aika ottaa hieman rennommin ja jättää Kiskomattomat Ukkelit taakse. ”Hieno joukkue, mahtavia pelaajia ja uskomattomat fanit. Tätä tulen kaipaamaan, mutta tulevalla kaudella olisi typerää kilpailla peliajasta nuoremman pelaajaosaston kanssa, joten parempi antaa heille tilaa kasvaa ja nauttia siitä televisioruudun takaa.” Ja tottahan Bodong puhuu, sillä ensikaudella niin fysiikassa kuin taidoissakin alkavat nuoret ja atleettiset pelaajat ajamaan ohi, joten on hyvä lopettaa huippu-ura ja lähteä jäähdyttelemään seniorisarjoihin. Tulevaa maata tai sarjaa ei kumpikaan ole vielä ehtinyt miettiä. Bodong lisää vielä, ettei suomalaisen vaimon ja kahden lapsen vuoksi ole vielä voinut päättää tarkasti, mitä tapahtuu.

Ensikaudella siis tullaan näkemään jälleen tiukka kamppailu koripallon herruudesta ja kaikki alkaa taas puhtaalta pöydältä. Toivotamme kaikille hyvää meininkiä offseasonille ja kovaa asennetta tulevalle kaudelle!

---

---